Arvot

Kristillisyys

Kristillisyys tarkoittaa Jeesuksen opetusten tietoista ja tunnustuksellista omaksumista elämäntavakseen. 

Monet lähipiiristäni olivat tyrmistyneitä kun aloin käymään säännöllisesti kirkossa viitisen vuotta sitten. Monet heistä ajattelevat että uskonnot edustavat pahaa. Vain ihmiset ovat piittaamattomia, pahoja, eivät kirjat eivätkä uskonnot.

Kristillisyyden ytimenä ovat Jeesuksen opetukset; niitä ei voi yksikään kirkko tai lahko varastaa. Ne kuuluvat kaikille, ihmiskunnan yhteisenä perintönä. Kaikkea muuta tässä elämässämme, vaikkapa Raamattua, kristitty tarkastelee ensisijaisesti Jeesuksen opetuksia vasten, erityisesti ongelmatilanteissa.

Tuon juurevuuden kautta erilaisia rituaaleja, perinteitä, uskontoja ja elämänkatsomuksia on helppo kunnioittaa ja tutkia antaumuksella kokematta henkistä turvattomuutta tai eksymisen, mielenterveyden hajoamisen pelkoa.

Kaikki elävät perinteet kertovat siitä millaisia me ihmiset olemme, ja tuo varaukseton, peloton kiinnostus ihmisiä ja ajatuksiamme kohtaan on luultavasti tärkein lähimmäisenrakkauden ilmentymä, sillä tieto ja ymmärrys on se mikä eniten vähentää pelkoa ja vihaa ihmisten loputtoman erilaisuuden kirjon edessä.

Se että hämmästelet jonkin kirjan luettuasi että joku saattaisi haluta tappaa sinutkin, tuo ajatus on todella kaukana siitä todellisuuden kohtaamisesta, kun tajuat, että voit todella joutua tappamaan jonkun hengenvaarallisen yksilön, ihmisen. Kristillisyyttä on tuolloin perääntyä, paeta henkensä edestä, ja ottaa yhteyttä poliisiin.

Ihmiset tappavat, eivät huumeet tai aseet. On jokaisen kristityn vastuu toimittaa tunnistamansa hengenvaaran aiheuttajat pois kenen tahansa ulottuvilta, olivatpa ne sitten vaarallisia ihmisiä, aseita tai päihteitä, mitä tahansa. Sekin on sitä lähimmäisenrakkautta, ja käytännössä nuo löydökset on syytä ilmoittaa ja jättää virkavallan tehtäväksi.

Politiikkaan osallistuminen on samasta syystä tärkeää. Se onko Lempäälän kolmos-tien oikaisu pahuutta ja vaarantaa luonnonarvoja ei ole millään tapaa yksiselitteinen asia, vaikka ideat tunnin junasta sitä ovatkin. Samoin ovat kyseenalaisia vaikkapa viimeaikaiset raportit kannabis-psykooseista: tuetaanko niillä perimmiltään järjestäytynyttä rikollisuutta, samoin kuin nuuskan kieltämisellä. Piittaamattomuuteen viittaa myös uusi laki ”abortti kyselemättä”.

Anteeksiantaminen on vähintään sitä että yritetään edes sietää toisiamme, vaikkapa sitä että radiokanavalla jota usein kuuntelen Mooseksen lain toinen käsky ei ole minkään arvoinen. Jos arvomaailman asioita ei kyetä kertomaan käytännön esimerkein ilman uskonnollisia ilmauksia, voidaan hyvällä syyllä sanoa että kristillisyydenkin opettamisen taso on heikkoa.

Kristillisyyttä on antaa uskovaisille anteeksi uskovaisuutensa, heille jotka olankohautuksella tuomitsevat sinut alinpaan helvettiin, ainakin itsemielessään, jos et ole samaa mieltä kuin he. Vaan kukapa heistä lähtisi saarnaamaan pelastusta Borneon sademetsien ihmissyöjille, heitäkin kuulemma vielä on, tai Afganistaniin? Ovatko nuo kansat kenties jonkun sosiopaatin epäjumalan luomia ja täysin tavoittamattomissa. Siinäpä heillä uskonkoetusta vapaan tahdon suhteen, onko sitä todella olemassa maailmassa jossa elämme.

Oikeasti, pitääkö todella puskea ihan kaikkialle tätä länsimaista tekopyhyyttä, samaa minkä venäläiset ja monet muutkin ajattelevat uhkaksi kulttuurilleen ja sotivat sitä vastaan nyt vaikkapa Ukrainassa ja Afganistanissa.

Työväenliike

Työväenliike ei tarvi hoiva-Suomea eikä jeesustelijoita. 

Liberalismi voidaan helposti sotkea myös oikeistolaisuuteen, joten siitä ei tässä sen enempää kuin Gal.5. alkua mukaillen ”Vapauteen hän meidät vapautti, älkää siis enää sortuko orjuuteen”. On aika helppoa huomata, että Jeesuksen opetusten ulkopuolella Raamattu on selkeän poliittinen teos.
No, teoretisointi sikseen, työväenliike on selkeästi vastavoima rahan vallalle: Raha löytää aina rahan luo, ja tavallisen kansalaisen on vaikea pitää puoliaan tuon orjuuttavan tosiasian edessä.

Köyhyys on periytyvää, ja sitä vastaan voidaan taistella vain yhteisönä. Raha on sokea köyhyydelle; sitä ei kiinnosta edes se tosiasia että rikkaat tekevät vähemmän lapsia kuin tavikset. Myös työväenliike on periytyvää: Itse en esimerkiksi ole koskaan opetellut laskettelemaan, siihen ei ollut lapsena rahaa. Mutta ei siitä rahasta puutettakaan ollut, suu säkkiä myöten.

Jotta polarisaatiolta, köyhät vastaan rikkaat -asetelmalta eli luokkasodalta vältyttäisiin ja sen seurauksena oikeilta sodilta, on kehittynyt sosiaalidemokratia, joka pyrkii keräämään rahan vallan vastaiseen taisteluun ihmisiä mahdollisimman laajalta rintamalta tavallisten kansalaisten joukosta, ei siis pelkästään herravihaan uskovia kommunisteja tai muuten vasemmistolaisia. Periaatteessa demareiksi soveltuvat mieluusti myös pienyrittäjät, vaikkapa suutari tai omalla toiminimellään työskentelevät putkimiehet, taiteilijat ym.

Sossu on haukkumanimi kuten uskovainenkin. Kumpikaan ei pidä paikkansa työväenliikkeen saati kristittyjen suhteen, kyse on aina ja ehdottomasti ensin tavallisista ihmisistä. Työväenliike ei ole tarvi hoiva-Suomea eikä jeesustelijoita.
Politiikan ammattilaisuus ja sen myötä populismi on kuitenkin vallannut työväenliikkeenkin rivejä, esimerkkeinä vaikkapa äänten kalastelu vanhuksilta, tai taloudellisen vastuun sivuuttanut korona-hoiva, jälkiviisasteluna kaikkine tukiaisineen varovaisenakin arviona miljoona euroa pelastettua ihmishenkeä kohti.

Jeesustelua on se että sanotaan: ”Jokainen elämä on mittaamattoman arvokas” mutta kieltäydytään ottamaan kantaa onko vanhuksen viimeinen elinvuosi vaikkapa kymppitonnin hoitojen arvoista. Tämä teema kytkeytyy myös ”hoiva-Suomi” ilmaukseen. On totta, että terveydenhoitoon voidaan pumpata loputtomasti rahaa, mutta käytännössä joudutaan tyytymään vähempään, painottaen tietysti lapsiin ja nuoriin.

Ehdottoman kielteisinä ilmiöinä demari-populismissa on vanhusten sysääminen johonkin hoivaputkeen tai kotouttamisen ongelmista vaikeneminen, sekä kiellettyjen sanojen listat sosiaalialalla.
Ylipäätään vanhuksilla ei ole ihmisarvoista ehtoota ilman sukulaisia ja ystäviä jotka käyvät kyläilemässä, ja vaikenemalla ei parane myöskään muukalaisvastaisuus, jota ruokkii köyhyyteensä turhautuneiden pakolais-taustaisten kerääntyminen pääkaupunkiseudulle, sekä Saksaa mielistelevä pakolais-myönteisyys.

Vaikka maahanmuuttovastaisuus on ihan hyvä asia: emme tarvi lisää muukalaisvihaa maassamme asuvia ulkomaalais-taustaisia kohtaan, sen nostaminen mantraksi, kaikki paha on seurausta maahanmuutosta, ja EU:sta, onnistuvat varsin tehokkaasti peittämään kaiken mahdollisen rakentavan sisällön mitä perussuomalaisilla voisi olla.

Työväenliikkeen pesäero vasemmiston ja perussuomalaisten välillä on aika selkeä. Sukupuolineutraalit liikennemerkit ja kolmenkympin nopeusrajoitukset keskusta-alueilla taitavat mennä vasemmisto-populismin tyhjänpäiväisyyksien meriittilistalle. Persujen mantrana ”verot alas” taas kertoo selkokielisesti siitä että kyse on oikeiston, ns. vanhan rahan myötäilijöistä, todennäköisenä syynä asettua mahdollisimman kauas vasemmistosta omassa kapinassaan.

Järki ja Tunteet

Newton oli fyysikko ja alkemisti, ja hyvin uskonnollinen. Myös nykyihminen osaa rakastaa luontoa, tutkia sitä antaumuksella, ihmiset mukaanlukien. Minä olen luonnontieteilijä, tiedemies sydämeltäni. Myöskään henkimaailman hommat, synkronisiteetit, shamanismi, unien tulkinta ynnä muu ei ole vierasta. Kaiken tämän taustalla on kristillinen ajatusmaailma; olemme kaikki samasta lähteestä ja sukua toisillemme, niin pelottavalta ja hävettävältä kuin se välillä tuntuukin, elämän ja luonnon lapsia, mitään siihen lisäämättä, mitään pimittämättä, siitä pois ottamatta.

Asioiden tarkastelu rehellisesti juuri sellaisena kuin ne ovat vaatii järjen ja tunteen liiton. Toki tarvitaan erityisesti uskoa, toivoa ja rakkautta, jotta maailman menoa ja itseänsä todella jaksaisi, ettei kokonaan vajoaisi unelmiinsa.
Järki ja tunteet on ylipäätään hyvin luonnollinen tapa ajatella, silleen me ihmiset toimimme: Mikään ei ole merkittävää, ellei se tunnu siltä. Ja jos viedään ajatusta hieman pitemmälle; mikään perustelu ei riitä jos se vain sattuu lukemaan jossain, muttei herätä mitään ahaa-elämyksiä.

Järkeä ja tunteita, kumpaakaan niistä ei pitäisi sivuuttaa sattumanvaraisesti päätelmissään, ellei sitten juurikin kaaos ole tahtotilana. Useinkin on siis syytä hieman mietiskellä, vaikkapa metsässä kävellessä, ei tietenkään liiaksi. Yhtä tärkeää on liikunta, ja se metsän kauneus.
Jokaisen olisi hyvä ylipäätään uskoa menneiden polvien viisauksia, vaikkapa tuo liikunnan merkitys ja ihmisten sietämisen tärkeys, että elämä olisi helpompaa. Ihan kaikkea ei tarvi oppia kantapään kautta.

Muutos on väistämätöntä. Myös ihmisen ajattelu muuttuu hiljalleen, jos vaan jaksaa sitä riittävän pitkään tarkastella; se on sitä jatkuvaa oppimista. Ja oppimisen suhteen yhteisöllisyys tulee viimeistään tärkeäksi. Osoittautuu nimittäin aika turhauttavaksi tehdä jotain ihan vain itseään varten, lähteä vaikkapa Balille fiilistelemään muutamaksi vuodeksi, muka muuten vaan.

Ymmärrän kyllä että on etsijöitä, ihmisiä jotka lähtevät etsimään elämäänsä maailmalta, tai ehkäpä sitä suurta tuntematonta itseään. He eivät yleensä halua puhua siitä, koska eivät oikeasti tiedä mitä ovat tekemässä, ehkä vain sieluttomina hortoilemassa jonkun toisen jalanjäljissä, teeskennellen olevansa persoonallisia ja älykkäitä vaikkapa väittämillä että ilmastonmuutosta ei ole, Trump saattaa olla uusi messias, sinä et vaan ymmärrä taidetta, jne.

Okei, voin minäkin lähteä sinne Balille, jos vaikka kirjaa kirjoittamaan, vaikkapa aiheesta ”unissakävelijät”. Toistaiseksi Hemingwayn tyylinen diivailu ei ole kuitenkaan tuntunut omalta jutulta.
Järjen ja tunteen valossa siis, ennenkuin teet jotain uutta, mieti minkä .. takia olet aikeissa tehdä juuri niin, tai jättää tekemättä. Mistä olet valmis luopumaan tuon uuden vuoksi, paljonko valmis siitä maksamaan.

Politiikka on osaltani jotain mikä aiemmin on ollut sietämätöntä typerysten riitelyä, sillä välin kun todellinen valta lymyilee jossain rahakirstujen takana. Siitä ajatusmallista on ollut syytä oppia ulos. Poliitikoinnillekin, ihmiselle tyypillisenä toimintana, pitää kyetä antamaan anteeksi. Mutta siihen ei pidä sotkeentua yhtään enempää kuin hyvillä mielin pystyy ja kykenee.

Ja vaikka hölmöläiset juurikin aina ensimmäisinä haluavat vallan kahvaan, ja usein sinne pääsevätkin, useimmat meistä ihmisistä on ihan fiksuja ja usein ihan mukavaa seuraakin 🙂 Juurikin siksi meillä kaikilla on oikeus ja velvollisuus osallistua yhteiskuntamme rakentamiseen. Kukaan ei nimittäin tule puhumaan sinun puolestasi, ellet itse tee sitä ensin.