Loppusyksy joulua kohti oli kiireistä aikaa. Pimein aika vuodesta on meille suomalaisille hyvä täyttää askareilla. Olisin sanonut työllä, mutta yritän olla tahdikas kaikkia niitä kohtaan joilta tuo oikeus on syystä tai toisesta viety. Nyt on kuitenkin hyvää aikaa rauhoittua, uudenvuoden lupausten alla, ja sen tiimoilta nostaa esiin tärkeimmät politiikan teemat ensi vuodelle.

Valtion velkaantuminen säilyy huolestuttavimpana asiana, ja sen korjaamiseksi tärkein kansantalouden tekijä on työllisten määrä. Suurimpana jarruna työllisyydelle on korkea verotus, tarkoittaa, työn pitää olla äärimmäisen kannattavaa, jotta yritys selviäisi suurista oheiskuluista palkanmaksuun liittyen. Tämä on tärkein välitön syy työttömyydelle. Koulutus ja muu tulevat vasta sen jälkeen.

Huoltosuhdetta, väestön vanhenemista syytellään siitä että julkisen talouden suhde BKT:hen lähestyy Euroopan kärkeä, ellei jo ole mennyt ohi Ranskasta joka on ollut ykkösenä. Julkinen talous oli -80 luvulla 30% paikkeilla ja on nykyään 57%. Väestön vanheneminen ei selitä tätä. Meillä todella on valtio valtion sisällä joka ei suostu ulkoisiin arviointeihin, vaan hokee vanhasta muistista hoivasuomen mantraa meidän demarien johdolla.

Miten arviolta 7% julkisen sektorin työvoimasta saadaan ei vain yksityiselle puolelle, vaan nimenomaa vientiteollisuuden palvelukseen? Avainhenkilöiden palkkaaminen ulkomailta on osa tätä utopiaa tai unelmaa. Todellisuudessa verotusta on siirrettävä kulutukseen yhä voimakkaammin. Sokeriverohan jo nykyisellään saa aikaan sen että mehuja ja hilloja saa pian olla itse tekemässä. Minä en niitä ainakaan enää ostele. Siellä on paineen alla myös moni suomalainen yritys kuten Marli.

Talouden murros on siis jo nyt käynnissä ja lumiturismi on nosteessa. Laivateollisuus on myös hyvässä kuosissa, mikä sinällään on jonkinlainen ihme. Kurjana puolena asiassa on se, että kun valtio ei osallistu yrittäjyyteen, monet pienetkin firmat päätyvät ulkomaalais-omistukseen, ja matka kohti banaanivaltiota jatkuu.

On turha kuvitella että yksityiset pääomat viihtyisivät nimenomaa Suomessa uuden moottoreina. Myös vetytalouden investoinnit näyttävät tulevan ulkomailta. Tarvittaisiin esimerkiksi kymmenen suurimman energiayhtiömme perustama osuuskunta vetyvarastolle tasapainottamaan pörssisähkön hintaa, mutta tässäkin kotimainen investointi-halukkuus osoittaa epäuskoa Suomen talouden kehitystä kohtaan.

Onneksi meillä on hyvät yhteydet manner-Eurooppaan ulkomaisten investointien suhteen. Tarvitsemme kuitenkin lisää omia insinöörejämme EU-virkoihin, jotta innovaatioita todella syntyisi. Muutoin pysymme jatkuvan vedätyksen kohteina, vaikkapa tunnin junan tai turhan kansallisen vetyputkiston rakentamisen suhteen. Eli, tieto on valtaa, eikä sitä ammatti-poliitikoille pääse arkadialla kertymään. Yliopistoja tarvitaan asiantuntija-tahoiksi, jotta vedätyksiltä vältytään.

Metsämme olivat äsken hiilipäästöjä, ja nyt taas hiilinieluja, ja edelleen päästökauppa ja hiilijalanjäljen kompensointi ovat hankalia ja teennäisen oloisia ratkaisuja. Meidän täytyy myös pitää puolemme, jotta arvokkaat kaivannaisemme eivät päädy ulkomaalais-omistukseen.

Meillä on paljon älyvelkaa, jota ruokkii se että emme osaa purkaa politiikan ammattilaisuutta. Samat tahot pörräävät myös hoiva-alan yritysten nurkilla. Älyvelka liittyy myös siihen että emme tajua hyvä-veli järjestelmää mikä ei ole kaukana korruptiosta. Osaamisen kautta valta on keskittynyt liian harvoille.

Juurikin vähäväkisyydestämme johtuen on tärkeää pitää yllä tavallisen kansan koulutustasoa, jotta valta ei muuttuisi keskiaikaiseksi perimysjärjestelmäksi.
Huomaa alla tahallinen kirjoitusvirhe juhlapyhien isojen alkukirjainten suhteen. Näihin kuviin ja tunnelmiin,

Hyvää Uutta Vuotta !!