Tämä artikkeli tarkastelee sitä kuinka veron alennus maaseudulla työtä tekevien kohdalla voidaan toteuttaa halvalla, ilman mahdollisuuksia rikolliseen polttoaineen jälleenmyyntiin.

Tämä tarkoittaa että kaupunkilaisten yksityisautoilun hinta nousee, maaseudulla laskee. Syynä on huoltovarmuus. Maanviljely on halvempaa muualla. Sitä maantieteellistä tosiasiaa emme voi muuttaa.

Verotuksen kohdentamista harjoitetaan jo työkoneissa joissa on keltaiset rekisterikilvet. Samanlaisia kilpiä voitaisiin harkita maaseutu-käyttöön tarkoitetuille ajoneuvoille. Yksityisten diesel-ajoneuvojen polttoaine on kirkasta ja alemman veron kevyessä polttoöljyssä on merkkiaine sekä punainen väriaine.

Koska diesel-ajoneuvoja ei voida rajata maaseudulla työtä tekevien käyttöön, on maaseudun hiljaista alasajoa vastaan kohdennettava polttoainevero taajamien asukkaiden yksityis-autoiluun.

Huomaa, että seuraavassa kuvataan järjestelmä ikäänkuin se olisi olemassa. Näin ei kuitenkaan ole. Teknologia on jo kuitenkin olemassa, eikä se ole kallista.

Mikäli yksityishenkilö on työllistynyt maaseudulla, hänen tulee hankkia ajoneuvoonsa ODB-porttiin kytkettävä moduli katsastuskonttorilta, minkä jälkeen tankkaaminen on halvempaa.

Tämä ODB-moduli Bluetooth-paritetaan ajoneuvon käyttäjän matkapuhelimen kanssa, minkä jälkeen matkapuhelinverkon kautta voidaan pyytää pankkitunnuksen kaltainen kertakäyttöinen tunniste, joka syötetään tankilla samaan tapaan kuin pankkikortin tunnusluku. Kertakäyttöinen tunniste on oikeutus alempaan veroasteeseen. Polttoaineen hinta kertakäyttöisellä tunnisteella on merkittävästi halvempi kuin ilman.

Rikollinen polttoaineen jälleenmyynti voidaan estää ainoastaan siten että ajoneuvokohtaisella ODB-modulilla on pääsy kyseisen ajoneuvon matkamittarin lukemaan. Kun puhelin hakee mobiilitunnisteen, se lähettää salattuna myös matkamittarilukeman. Tankkauksen jälkeen tankkauspiste lähettää litramäärän samaan järjestelmään, joka kytkee ajoneuvon litra ja kilometri-lukemat toisiinsa.

Jokaisen tankkauksen välinen litraa/km toimii tarkistuksena sille että polttoainetta ei ole siirretty tankkausten välillä johonkin muualle. Tankkauskohtaiset ja keskikulutuksen rajat määritellään katsastuskonttorilla ODB modulin hankinnan yhteydessä.

Mikäli ODB tiedot eivät tarjoa ajoneuvon kilometrilukemaa tai kulutustietoja, on matkapuhelimen avulla kerättävissä paikkatietoon pohjautuva kilometrilukema, silloin kun ajoneuvon käyttäjän puhelin on langattomassa yhteydessä ODB-moduliin.

Tässä ehdotetun järjestelmän haasteena ei ole vuodenajan vaikutuksista syntyvät kulutuksen vaihtelut, sen sijaan kuljetettavan taakan aiheuttama kulutuksen kasvu on haaste. Toinen haaste on muiden perheenjäsenten huviajelut alemman verotuksen polttoaineella. näillekin kyllä löytyy kohtuuhintainen ratkaisu, mikäli asia otetaan selvittelyyn.

Yhtenä mahdollisena ratkaisuna on paikkatiedon, kilometrilukeman ja polttoaineen kulutuksen tarkempi seuranta, jota voidaan ajatella asennettavan työajoneuvoihin, joita käytetään esim maaseudun taksiliikenteeseen. Toisena todennäköisenä edellytyksenä on palata eri värisiin rekisterikilpiin, joilla voidaan tunnistaa maaseutu- tai työkäyttöön tarkoitettu alemman veroasteen ajoneuvo.

Olennaisimpana ehdotuksessa on kuitenkin maaseudulla asuvien ja maaseudulta elantonsa hankkivien polttoaineveron alennus. Nykyäänhän on tavanomaista että ihmiset haluavat muuttaa maalle mutta käyvät kaupungissa töissä. Näillekin voidaan ajatella maaseutu-kilpiä, mikäli merkittävä osa arjen elämästä kuten lasten koulunkäynti sijoittuu maaseudulle.

Tällaista keltakilpistä autoa ei voitaisi käyttää työmatka ja vapaa-ajan liikenteeseen taajamiin. Keltakilpisen auton säännöllinen käyttö ja parkkeeraaminen pitemmäksi aikaa kaupunkialueelle olisi helposti tunnistettavissa.

Suosittelen pohjoismaisen yhteistyön käynnistämistä asian tiimoilta, jotta järjestelmän rakentamisen kulut tulevat kohtuullisiksi. Nimittäin ODB-moduliin joudutaan mitä luultavimmin rakentamaan salausta ja langaton lähiyhteys, joita markkinoilta tuskin löytyy aivan suorilta käsin.

Tutkimusta tarvitaan myös sen osalta, että halutaan mahdollisimman monipuolisesti eri ajoneuvoluokkiin soveltuvat ratkaisut. Ratkaisuja voi tarjota esimerkiksi kiinteät GPS paikantimet. Tärkeää on se että ajoneuvoon liitettävä laite tunnistaa mikäli sitä yritetään siirtää vaikkapa johonkin toiseen ajoneuvoon.

Yhtä parasta ratkaisua ei varmasti ole olemassa, mutta tässä kuvattu menetelmä on yksi esimerkki siitä että uskottavia ratkaisuja löytyy kunhan vain päätetään toimia ja toteuttaa.