Vaalien madonluvut 204 / 2567 on jaettu, olen ehdokkaana Oulussa.

Yllä nostoni Tekniikan Akateemisten eilisestä tulevaisuus-paneelista, aiheena, Minne Suomen pitäisi olla menossa?
Elikkä, Jos yksikin yllä olevan otsikon kolmesta yhteisöllisyyden teemasta puuttuu, ei muitakaan voi olla olemassa, siis yhteistä suuntaa tulevaisuudelle.

Yhteisten päätösten puutetta kuvaa kaksi asiaa: Sievistelijät vastaan Öykkärit, eli äänestäjien aaltoliike, sekä osallistamisen puute eli viestinnän heikkoudet. Syynä viestinnän heikkouksille on julkisen sektorin sisäinen kommunismi, mikä tarkoittaa käytännössä sitä että kyseiset organisaatiot arvioivat lähinnä itse itseään.
Jopa lakisääteisesti on kielletty viranhaltijoita arvostelemasta organisaatioitaan. Ei ole ihme että julkisen sektorin kulut kasvavat koko ajan.

Hyvinvointi, ei jakaannu tasan. Kaksi asiaa on tässäkin olennaista: Sosiaalidarwinismi = (heikot sortuu elon tiellä, jätkä senkun porskuttaa), vastaan tasapäistäminen. Ensimmäinen tarkoittaa erityisesti valhetta sitä että rikkaiden rikastuminen hyödyntää myös köyhiä, ja jälkimmäinen sitä ettei uskalleta sanoa ääneen että osa ihmisistä ei tule pärjäämään omillaan vaikka heille pumpattaisiin loputtomasti rahaa ja terapiaa.
Toisin sanoen, laitospaikkoja ja tahdonvastaista hoitoa tarvitaan, vaikkapa vankiloita, sekä tuetun asumisen muotoja erilaisille ”kuntoutujille”, jälkimmäisessä sievistelijöiden ilmauksia käyttäen.

Tulevaisuuskuva tarkoittaa valtion investointeja isoihin asioihin kuten vetytalous, missä kymmenen vuotta on takaisinmaksuaikana mahdotonta yksityiselle riskinotolle, varsinkin kun lainsäätäjät voivat kääntää suunnan päälaelleen seuraavalla hallituskaudella.

Olennaisimmat parannuskohteet

Kouluissa tasapäistämisen ongelman korjaaminen edellyttää lisää valtaa ja rahaa kouluille päättää ryhmäkokojen suhteen, jotta työrauha säilyy, ja myös koulutie on turvallinen. Yhtenä nostona idea siitä, että jos koulukiusattu hakee ja saa siirron toiseen kouluun, on siirto tehtävä ensisijaisesti koulukiusaajan osalta, ei kiusatun.

Aluevaltuustojen pahin ongelma on tiedottamisen puute, ja siihen tarvitaan radikaali muutos. Kokemus-asiantuntijoiden kyky esittää kansantajuisesti, ketä hoidetaan ja ketä ei, päätöksen seurauksena, on kyettävä rehellisesti ilmaisemaan nimenomaa valtuuston kautta, jotta päästään kiinni asiakaspalautteen ohjaamaan hoitojärjestelmään, pois sosiaalialan kommunismista.

Terapioiden suhteen on sanottava, että tärkeämpää on saada nuoret töihin, sillä vain oma talous luo hyvinvointia ja mielekkäitä tulevaisuuskuvia. Koulutus ja varhainen yksilötason ongelmien tunnistaminen on tässä olennaista. Kentältä voidaan lisäksi kuulla, että yritysten mielestä koulutus ei ole riittävän laadukasta, jotta nuorisoa kannattaisi palkata.

Pula osaavasta työvoimasta on todellinen, ja ulkomaalaisten alipalkkaus vaikkapa hoito- ja rakennusalalla ei nosta näiden alojen arvostusta nuorten keskuudessa. Mainittakoon tässä vielä pelastushenkilöstö: Suljetun paloaseman vuosien osaamisen menettämistä ei voida ostaa takaisin rahalla.

Osaaminen ja jatkuva oppiminen työssä ovat teemoja joiden kansantaloudellisen arvon ymmärtämiseen tarvitaan yliopistotason tietoa, arkadian amatöörien populismin sijasta. Ylipäätään voidaan hallitustyöstä myös aluevaltuustojen osalta sanoa, että sillä tulisi olla kiinteä yhteys professorikuntaan, mutta, asiatiedon sijasta Suomi-bisnes vaan jatkaa juupas-eipäs populismin peliä, vaikka pitäisi tehdä niitä yhteisiä päätöksiä.

Tässä suhteessa kärjistäisin, koska yhteisiä pitkän kantaman päätöksiä ei kertakaikkiaan osata riitaisuuksilta tehdä, vaikkapa kokonaisveroasteen tavoitteen määrittelemiseksi Suomen kannattaisi liittyä Ruotsiin, sillä sosiaalialan kommunismi ajaa yrityksiä yhä syvempään stressitilaan. Ruotsissa yritykset pärjäävät matalammasta veroasteesta johtuen paremmin.

Yrityksen stressitila tarkoittaa samaa kuin yksilön uupumisen tapauksessa: Tulevaisuuskuvat himmenevät. Kehitystä ei tapahdu niin kauan kun kaikki energia kuluu yrityksen arjen pyörittämiseen. Oulussa esim. Snooker Time -yritystä haettiin aivan äskettäin konkurssiin nimenomaa verovelkojen takia.

Otetaas taas itseämme niskasta kiinni ja mennään siltä uupumukseltakin äänestämään, ja sitä ennen vielä useampaan kertaan juttelemaan sinne marketeille, tekemään sitä politiikkaa makkaraa grillistä maistellessa.