Presidentillemme on jo kertynyt paljon ytimekästä tietoa: Diktatuuriin vajonnut naapurimme ei suostu häviäjäksi ja jatkaa haitantekoa ellemme estä.
Seuraava operoitu massamuuton aalto naapurimme suunnasta täytyy todellakin estää lakisääteisesti, jotta Rajavartiolaitoksemme kykenisi tekemään työnsä asianmukaisesti.

Miksi äänestystulos oli kuitenkin vain nippanappa terveen järjen puolella, rikollisten oikeuksia vastaan. Mistä nuo 31 ei-ääntä juontavat, jotta olisimme jatkossa viisaampia? Siis se, että niitä olisi vähemmän.
Nato ja EU vastaisuus on hyödytöntä, ”Resistence is futile” kuten Borgit StarTrekissä totesivat, ja siksi tämä viimeisin äänestys täytyy palauttaa lähtökohtiinsa.

EU:n varjopuolia on rikollisten vapaa liikkuvuus työvoimaksi tai pakolaisiksi naamioituneena.
Tästä syystä kaikki humanitaarinen apu tulisi kohdistaa lapsiperheisiin, joista osa voidaan hakea pakolaisina Suomeen, paino sanalla hakea.
Näiden tosiasioiden sijasta aikamme lakihenkiset=fariseukset kuitenkin painottavat ”kunnioita esivaltaa” kuten Raamatun roomalaiskirjeessä.
Tässä tapauksessa EU:n piittaamattoman hidas byrokratian ratas oli lähellä ajaa tosiasioiden edelle, epämääräisen humanismin tai jeesustelun viittaan pukeutumalla.

Aiemmassa blogissani ymmärsin että piittaamattomuus on humanismin sudenkuoppa, ja nyt tiedän että humanismista on tullut uskonto.
Tuo lakihenkisyys ei poikkea mitenkään uskovaisten ajatusmaailmasta; jos et usko Jeesukseen joudut helvettiin. Humanismin tapauksessa EU:sta on tullut kuolemanpelon voittaja, pienen ihmisen ainoa tuki ja turva, se mihin uskotaan.

”Valvokaa” Jeesuksen opetuksissa tarkoittaa: käyttäkää omia aivojanne. Myös ne joilla on korvat kuulkoon tarkoittaa samaa asiaa. Miksi viisi viisasta neitoa eivät auttaneet viittä tyhmää?
(Kymmenen morsiusneitoa)
Tähän Jeesuksen asettamaan ”fariseusten ansaan” lankeaa myös suurin osa papistosta: ”Uskon öljy” oli tärkeämpää kuin se että vähäkin valo olisi riittänyt kaikille, matkalla sulhasta vastaan.

Vertaus päättyy, ”Minä en tunne teitä”, ja todellakin, miten voin suhtautua ihmiseen Metroasemalla, kun Espoon linjaa pari päivää sitten ensi kertaa käyttäessäni hän ”ei oikein tiedä” pysähtyykö tämä Lauttasaaressa? Käyn itse tarkistamassa seinältä ja nostan hänelle peukaloa merkiksi, tilanne ok. Hän kääntää päänsä pois.

Voi Jeesus! Meidän on syytä tietää millaisia me ihmiset olemme jotta voimme tehdä järkeviä päätöksiä yhdessä. Tähän asiaan ei auta psykologian kirjat vaan kristilliset arvot: Ihmisten kohtaaminen, oppia tuntemaan heidät, pelko ja omaan napaan tuijottelu voittamalla.

Vaikka tunnenkin maailman suuret ja monet pienemmätkin uskonnot hyvin, en tiedä onko epäluulon ja kielteisen suhtautumisen ihmisiä kohtaan voittaminen mahdollista muuten kuin Jeesuksen avulla.
Tässä kohtaa tiedostan olevani Kristuksen todistaja: Jeesus on todellakin noussut kuolleista ja asuu minunkin sydämessäni.
Pari päivää sitten myös Oscar Wilde totesi minulle Kaivopihan seinältä ihmisten tuomitsemisesta: Jokaisella pyhimyksellä on menneisyytensä, ja jokaisella syntisellä on tulevaisuus.

Nautitaan siis kesästä, luonnon lahjoista, iloiten ja siirretään hetkeksi sivuun vajavaisuutemme.
Yleinen Ilmoitus, luonnon ihastelu, kertoo myös sen miksi me ihmiset olemme niin erilaisia: Se on tarpeen jotta elämällä olisi parhaat eväät selviytyä.