Suuri lama nosti 1920-luvun Saksassa natsit marginaaleista valtapuolueeksi. Samanlainen lama on käynnissä länsiliiton ja EU:n suhteen, vetäen kansanvaltaa Suomesta ulkomaille, byrokraateille.

Monet taivastelevat Ranskan Le Pen suosiota ja Oulun viime aikaisia tapahtumia, ja samalla kieltäytyvät siitä tosiasiasta että yhteiskunta tekee rikollisensa.
Ihmiset kokevat että heistä ei välitetä, silloin hekään eivät välitä. Se kannattaa hyväosaistenkin muistaa ääriliikkeitä syytellessään.

Suomessa suuresti ihailemamme Yhdysvaltojen vankiloissa on eniten ihmisiä maailmassa. Tämä vankien lukumäärä on tärkeä vertailupiste sille missä määrin yhteiskunta välittää kansalaista.

Oulussa on ollut ääriliikkeitä niin kauan kuin muistan, heinoslaisista jyrkän linjan rasisteihin.
Kun pieni osa ihmisistä tekee suurimman osan rikoksista, ajatellaan helposti että osa ihmisistä on pahoja eikä sille voi mitään. Tosiasiassa empatiakyvyttömien määrä on marginaalinen, ja heitäkin voidaan auttaa, heilläkin on toivoa.

Meillä demareilla on paljon tehtävää omassa leirissämme, jotta ihmiset todella kokisivat että me välitämme suomalaisista, esim. enemmän kuin EU:sta.
Tunnustetaan reilusti että vasemmistolla on opittavaa oikeistolta talouskurin suhteen vaikkapa terveydenhuollon osalta. Velkaantumisen puolesta me demaritkin olemme syyllisiä siihen, että meillä ei ole enää rahaa hoitaa kansalaisiamme.

EU on vienyt työväkeä kauaksi demareista, johonkin sinne Le Pen leirejä kohti. Suomen demarien muuttuminen sosiaalialan byrokraattien ”veromammuttien” puolueeksi on ollut pitemmän ajan surkastuma polarisaation kyljessä, samaan tapaan kuin Keskustan hajaannus.

Polarisaation, tuloerojen jatkuvaa lisääntymistä, koti-Suomessammekin, kuvaa erityisesti se että PS ja vasemmisto vaihtoivat äkkiväärästi paikkaansa EU vaalien kannatuksessa.
Se että kansa olisi äänestänyt äärioikeistoa vastaan on propagandaa. Tosiasiassa me demarit onnistuimme taas latteuksissamme. Vaikka vasemmisto on usein arvaamaton, meidän demarien ”reilu työelämä” ammotti odotetusti tyhjyyttään kuin: ”Välitetään toisistamme”, juhannuksenakin.

Päihderiippuvuudet ja muu syrjäytyminen eivät parane rahalla, vaan niiden rohkeiden ihmisten avulla jotka oikeasti välittävät. Heistä, jotka ymmärtävät ja tahtovat olla siellä missä heitä oikeasti tarvitaan, vaikkapa tuetun asumisen muotoja kehittämässä, ja nuissa ”ei-laitoksissa” työtä tehden.
Se on sitä oikeaa vakaumuksesta riippumatonta kristillisyyttä, ja ”työmies on palkkansa ansainnut” pätee aivan erityisesti heihin rohkeisiin.

Kiitokset tässä kohtaa kuuluu myös Li Anderssonille, siitä että hän on jaksanut tehdä pitkään ja hartaasti pyyteetöntä työtä Suomen kansan puolesta. Löysimme suomalaisten joukostamme hänet, sen fiksuimman, ja äänestäessä käytimme omia aivojamme kuten toivoin edellisessä blogissani. Siitä kiitollisena,

Hyvää juhannusta !!

( Ensimmäiset Jeesuksen seuraajat olivat Johannes Kastajan opetuslapsia, Joh.1:37. )