Uusi laki ”abortti kyselemättä”, teinipoika tyttöjen mekossa junan ravintolavaunussa häpeilevän äitinsä kanssa. Yksi sukupolvi ja Suomi on muuttunut kovasti.
Vihkikää niin paljon sateenkaariporukkaa kuin haluatte. Piittaamattomuus tarttuu helposti, minuunkin.

Minkälaista esimerkkiä annamme nuorisolle omalla käytöksellämme johon ei kuulu julkisyhteisöt, talkoot tai vapaaehtoistyö, vaan pikemminkin hymy-selfiet jostain ulkomaanmatkalta?
Vaikenemisen kulttuurissa kaikki ihmisen kielteinen kuvailu on tabu, ja samalla valta päätyy äänekkäille vähemmistöille.

Älä ”loukkaa” ketään niin pääset vähemmällä, niinkö luulet? Nyt ollaan säätämässä lakia jossa Suomen nuorisoa voidaan komentaa sotimaan ulkomaille. ”Toivottavasti siihen ei tarvi mennä.” Piittaamattomuutta, sanon minä.

Naton ja EU:n jälkeen itsenäisyytemme rippeitä keräillessä tärkeimmäksi vaaliteemaksi jää jäljelle maataloutemme huoltovarmuus EU:ssa ja Suomen luonto.
Siunataan aseet, maanpuolustustahto on noussut. Ainakin ampumaradoilla räiskitään enemmän. Eikä rauhanliike kuulu kenenkään poliitikoksi vakavasti aikovan agendalle.

Poissa silmistä, poissa mielestä. Hommatkaa ne köyhät pois kadulta. Kuvittelemme edelleen että kaikki asiat hoituvat rahalla, sotiminenkin. Raha ei ole ongelma, vaan arvomaailma. Tarvimme rajoja jotta voimme auttaa toisiamme.

Miten voit auttaa narkomaania, jonka käytös vaikuttaa arvaamattomalta? Maailma on pelottava, ja ihmiset sulkeutuvat omiin pieniin ympyröihinsä lihomaan ja laihtumaan.
Päätös lähteä tekemään asioita yhdessä toisten kanssa ei ole triviaali; Se vaatii tahdonvoimaa, ymmärryksen siitä että se on tärkeää, Arvokasta.

Sivistin itseäni eilen, nyt tiedän ketä ovat kveekarit. Kyyneleet tuli silmiin, siinäpä porukka joka hyvin pitkälti edustaa sitä hengellisyyttä joka on myös osa minua. Jäin miettimään pasifismia, johon en kyllä varauksetta ole valmis sitoutumaan. Pelolla on helppo hallita ihmisiä, korvata demokratia autokratialla. Väkivalta on tarttuva tauti, joka täytyy ainakin yrittää pysäyttää karanteeneilla, ts. vankiloilla.

Kveekarien aate on hyvin kaunis, mutta me ihmiset emme. Vaikka idealismit eivät siksi toimi, tarvimme silti unelmia, ihanteita ja niitä Arvoja. Kristillisyys ja lakihenkisyys eli lahkolaisuus ovat toistensa vastakohtia, mutta tarvimme silti rajoja. Ne ovat pienen ihmisen ainoa turva tässä maailmassa.

Ja jos haluatte tietää mitä kristillisyys on puhtaimmillaan niin ottakaa selvää ketä ovat kveekarit, Quakers, esim.
https://youtu.be/CMH3OqFh_dM
Vaikka olisimme miten kaukana heistä, meillä ihmisillä on silti toivoa, se pieni sinapinsiemen. Sen avulla löydämme toisemme.