Pyrin tässä kirjoituksessani luomaan kielen jonka avulla syrjäytymisestä voidaan puhua ilman rasismi-syyttelyitä.

Pakolaisten jengiytyminen on nostettu tapetille, mutta ei meillä osata huolehtia omistakaan. On syytä listata pääasialliset syyt sille miksi ihmiset putoavat työelämän ulkopuolelle pysyvästi, ja vaatia tilastot hintoineen esille. Ihonvärin rinnalle nousee ainakin heikkolahjaisuus, luonneviat sekä mielenterveyden ongelmat.

Ongelmat alkavat koulukiusaamisesta. Se ei riipu ihonväristä tai heikkolahjaisuudesta. Luonnevikaiset lapset kiusaavat helpoiten niitä jotka jotenkin poikkeavat valtavirrasta, kiinnittävät ”vajakin” huomion. Mutta ”vajakeistakin” täytyy välittää. Yhteiskunta vaikenee systemaattisesti marginaaleistaan, olipa kyse rikollisuuteen syntyneistä, tai kulttuurinsa kautta syrjityistä.

Pakolaisvastaisuuteen on reagoitava nostamalla syrjäytymisen aiheuttamat kustannukset paperille. Vasta sitten voidaan päättää paljonko pakolaisia Suomella on varaa ottaa seuraavien 10v aikana? On selvä, että Suomi tulee jatkossakin tarjoamaan humanitaarista apua.

Ympäristöpakolaisten virrat tulevat kasvamaan, ja mikä ikinä kiintiöpakolaisten määrä tuleekaan olemaan, pakolaiset täytyy jatkossa hakea pakolaisleireiltä, kokonaisina perheinä, jotta pitkän ajan kustannukset saataisiin pidettyä kurissa.

Rasismilta voidaan välttyä mikäli syrjäytymiselle alttiit laitetaan samaan lauseeseen. Silloin vähäosaisuus tarkoittaa myös ihonväriä, ja vajaaälyisyys kulkee kielitaidon puutteen rinnalla. Perimmiltään ne ovat samoja asioita, syitä miksi ihminen ajautuu yhteiskunnan reunamille.

Maahanmuuttaja-lähiöt eivät synny siitä, että rikollisuus olisi kultturisidonnaista. Ihmiset pakenevat syrjintää, koulukiusaamista, kielitaidon puutetta, köyhyyttä yms. kaltaistensa seuraan. Yhteiskunta synnyttää rikollisensa.

Ruotsin tien välttämiseksi meidän on kysyttävä paljonko kotouttaminen oikeasti maksaa. Tällä hetkellä emme yritä ”kotouttaa” vähäosaisia omiammekaan. On helppo ymmärtää että kotouttaminen tarkoittaa ”huolehtia” ylipäätään, samaa kuin ”kuntouttaa” ja ”hoitaa” monissa merkityksissään.

Emme voi poistaa koulukiusaamista. Tuo taistelualttius elintilasta, laumasieluisuus on kirjoitettu ihmisyyteen. Emme voi myöskään poistaa sukunimeen ja kielitaidon puutteeseen liittyvää syrjintää yksityisen sektorin palkkauspäätöksissä. Kannattaa palkata niitä jotka helpoiten tuottavat rahaa bisnekselle.

Se mitä voimme tehdä, on varmistaa pakolaistaustaisten sijoittaminen eri kuntiin, jotta olisi ”pakko” opetella paikallista kieltä. Kielikurssit ovat toki tärkeitä mutta niiden rinnalta täytyy löytyä työllistämistä, siivousta, rakennustöitä ym. missä kielitaito pääsee kehittymään. Lapset oppivat kieltä aika helposti kouluissa, kunhan samankielisiä muukalaisia ei ole liikaa samassa koulussa.

Huolestuttavaa piittaamattomuutta pakolaistaustaisten suhteen edustaa se että kerääntyminen suuriin kasvukeskuksiin sallitaan. Ylipäätään on estettävä slummiutuvien vuokralähiöiden synty jo kaavoittamisessa.

Toinen huolestuttava asia on se että mihinkään ei ole kirjattu sitä paljonko ylipäätään rahaa laitetaan kotouttamiseen ja vähäosaisten mukana pitämiseen, ja paljonko tarvittaisiin. On selvää, että kaikkea luonnevikaisuutta ei voi poistaa terapian avulla, mutta yhteisöllisyyteen patistaminen auttaa loiventamaan monia ongelmia. Kyse on haastavasta asiasta, ketä kannattaa auttaa ja miten.

Lupaan osaltani vaikuttaa siihen että halpoihin, myöhemmin kalliisiin syrjäyttymiselle altistaviin virheisiin ei tultaisi jatkossa sortumaan yhteiskunnan taholta.