17M€ pois taiteelta on pieni summa sosiaalialan kommunismiin, itseään ruokkivaan byrokratiaan verrattuna. Arvovalinta harvainvallan suuntaan on myös maksimituomion pienentäminen rasismirikoksesta.

Harvainvalta taiteen suhteen tarkoittaa sitä, että joku muu kuin yleisö määrittelee mitä taide on. Taideväki itse tukee tätä väitteillä että taide olisi työtä.

Vertailukohdaksi voidaan ottaa urheilu ammattina: Jossain kohtaa tulee vastaan kylmä suihku, kun huomataan että menestys liittyikin paljolti nuoruuteen: artistin ulkonäköön, innokkuuteen, tai fyysisiin kykyihin.

Meillä Oulussa vapaan taiteen viimeinen linnake lienee Tähtitornin Kahvila, festareineen, näyttelyineen ym. missä kultturia ei määrittele kaupungin työntekijät. 2015 meillä oli vielä Never Grow Old, kulttuurikapakka jolle ei löytynyt henkistä perillistä.

Olennaisena tunnisteena vapaalle taiteelle oli ja on se, että ammattilaisuutta ei oleteta eikä jäädä odottelemaan. Ihminen joka todella haluaa tehdä taidetta, tekee sitä, ja tienaa leipänsä mistä tienaa.

Vähäisten valtion apurahojen pieneneminen entisestään on tuollaisessa ansainta-tavassa valtaisa menetys yleisön kannalta. Viimeisin ei-instituution julkisilla rahoilla pystyttämä näyttely Oulussa peilasi suoraan häkellyttävää taiteen teknisen osaamisen tason laskua. Sitä ei pystynyt parempaan tottunut meikäläinen katselemaan kuin hetken.

Nuoriso toki löytää aina sen oman juttunsa, minkä tekeminen ei maksa mitään, räppi ja muut uudemmat kulttuurin muodot, mutta se missä menetetään on rosojen hionta meitä varttunutta väkeä miellyttämään. Onneksi meillä on kuitenkin vielä kouluja kuten Sibis, missä nuoriso pääsee osoittamaan uusien tuulien suunnan, myös meille vanhemmillekin siloteltuna.

Viheliäisimpiä lauseita mitä ns. taiteesta on jäänyt musarintamalta mieleen on ”teen taidetta itselleni”. No, sen tosiaan kuulee, ja sen asenteen takia ne pennitkin viedään.

Kulttuuri-ilmapiirin muutos tarvii vuoropuhelua sanelupolitiikan sijaan: Emme tarvi paskaa taidetta yhtään enempää, mutta jos pennitkin viedään, lopputulemaa ei tarvi epäillä.