Elämä on ihmisen parasta aikaa. Mitä ikinä kapinaa luonnonsuojelun puolesta tai sitä vastaan tuleekaan vielä tapahtumaan, on syytä mainita ihan ensimmäisenä, että ihminen ei kykene tuhoamaan elämää maapallolta.
Tuhansien ja taas tuhansien lajien sukupuuton jälkeen, voimme olla ihmeissämme hiljaa ja miettiä ehkä syitä tapahtuneeseen, mutta mitään selitystä ei ole antaa, niinkuin ei ole kaverilla joka päissään tappoi kaverinsa.

Saatamme onnistua tuhoamaan oman lajimme, mutta se taitaa olla dystooppista toiveajattelua. Etelämantereen alta on nimittäin löytynyt viidakkojen jäänteitä, ajalta jolloin manner oli jo jokseenkin nykyisellä paikallaan, ja maapallon lämpötila tuliperäisestä toiminnasta johtuen oli merkittävästi nykyistä korkeampi. Aavikot levittäytyivät laajoille alueille, ja elinolot alkoivat olla otolliset hirmuliskojen valtakaudelle.

Nykyinen luontokato ja sukupuutto-aalto on ilmiselvä seuraus ihmiskunnan väkimäärän katastrofaalisesta, syöpäläismäisestä kasvusta. Mistä nuo kaikki sielut tulevat ja minne ne ovat menossa. Onko kuolleiden ylösnousemus alkanut 😉
Voimme haaveilla Linkolan maailmasta jossa on vain prosentti nykyisestä ihmismäärästä, tai vaikkapa Brasilian väkivaltaisesta pakko-tyhjentämisestä ihmisistä, pelätä ydintalvea, tai toivoa super-sankareita tai ufoja pelastamaan meidät itseltämme.

Tulevilla sukupolvilla tulee olemaan haasteita, ja osa huonokuntoisista laiskottelijoista ei tule selviämään henkisesti eikä fyysisesti. Osa selviytyy. Siksi voimmekin ”rohkeasti” tarkastella ihmiselle laji-tyypillisiä piirteitä, rooleja yhteiskunnassa:

1. Koti-ihminen: Säyseä ja suojeleva, paikka-ihminen, kunnon kansalainen, maan hiljaiset
2. Matkailija: Minä-keskeinen, ego-ongelmainen, etsijä. Hän joka ehkä kuljettaa geenejä vieraille maille, eikä ainakaan nuoruudessaan sitoudu paikkaan tai perheeseen.
3. Sotilas: yhteiskuntien rakentaja, herra-rodun edustaja, kunniavelan kantaja, vanhan rahan valtias, sukunsa kunniaksi, aatelinen, ritari, koti, uskonto, isänmaa.
4. Mielipuoli: suurten riskien ääri-ihminen, terroristi, anarkisti, fanaatikko, lahkon tai kultin perustaja, karismaattinen johtaja, kansojen orjuuttaja, monarkki tai kuollut sankari
5. Alisuoriutuja: krooninen epäonnistuja, tapa-rikollinen, moniongelmainen, itsemurha-kandidatti, perinnöllisen perheväkivallan syrjäyttämä, hän josta ei puhuta, mutta joka silti rämpii elämänsä läpi kuin ihmeen kaupalla.
6. Ihannekumppani: Älykäs menestyjä, työn sankari vaikkei sitä sanokaan, geenit kohillaan. Vaikka maailma kaatuis, niin likka tai jätkä senkun porskuttaa, tahtoo ja saa lapsia. Kunnon ihminen, jota ei uskonnot eikä poliitiikka oikeastaan kiinnosta. Hyvä elämä, ei päihde-riippuvuuksia, Kansakunnan selkäranka ja toivo.

On selvää että tuossa yllä on lista joka ei puhumalla parane. Se tahtoo sanoa että yksilön mielipiteiden muokkaaminen on jokseenkin mahdotonta, ellei häntä jotenkin onnistuta siirtämään lauman sisällä roolista toiseen. Miksi niin pitäisi tapahtua, voiko niin tapahtua vaikka haluttaisiinkin.
Politiikan mahdollisuudet liittyvät paljon tylsempiin liikkeelle alttiimpiin eturyhmiin jotka jollain tapaa osaavat neuvotella tarpeistaan ja myönnytyksistä: Maaseutu-kaupunki, Perheet-sinkut, julkinen-yksityinen, varakkaat-rahattomat, yms.

On turha mennä puhumaan:
1. Brasilian sademetsien raivaajille, he tekevät vain työtään.
2. maaseudulla työtä tekeville, miksi bensan hintaa pitäisi nostaa
3. Rikkaílle, mitä hyötyä heitä on verottaa, kun heitä on vähän
4. Köyhälle, miksi häneltä viedään tuhkatkin pesästä
5. Maanviljelijälle, millä rahalla hän maksaa perintöverot
6. Duunarille, miksi taas veroja korotetaan, mutta ei palkkoja.
7. Luonnonsuojelijalle, miksi edelleen maaseudulla lasketaan paskat ja muut fosfaatit jokiin.

He kaikki ovat oikeassa, mutta kukaan ei tule saamaan halumaansa. Silti on pidettävä omiensa puolta, käytävä äänestämässä, jos vähääkään välittää siitä missä mennään.

Se mistä pitäisi puhua, mutta mistä ei saa puhua, koska on tämä globaali markkina-liberalismi, on maailman suurimpien saastuttajien boikotointi.
Se mistä voimme puhua, sama asia käytännössä, on kulutuspohjaiseen verotukseen siirtyminen. Se vaikuttaa etäisen tieteelliseltä, mutta sitä voidaan tehdä vaikka tuote kerrallaan.

Sillä välin minäkin käyn hakemassa tiivistemehut ja nuuskat Ruotsista, koska meillä on näitä jänniä lakeja ja veroja jotka ei toimi, eikä ole alunalkaenkaan ajateltu että ne toimisi. Ne on nimittäin populistien, nätisti sanottua ns. hyvistelijöiden määrittelemiä.